Nykymaailmassa Belgian ja Ranskan kellotornit on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Johtuipa sen yhteiskunnallinen merkitys, vaikutus populaarikulttuuriin tai merkitys tieteen alalla, Belgian ja Ranskan kellotornit on noussut jatkuvaksi keskustelunaiheeksi. Tekniikan ja globalisaation myötä Belgian ja Ranskan kellotornit on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen, synnyttää kiivaita keskusteluja ja herättää kiinnostuksen miljoonissa ihmisissä ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme Belgian ja Ranskan kellotornit:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Nämä kellotornit ovat belgialainen ja pohjoisranskalainen ilmiö. Ne kertovat alueen pitkästä esiteollisesta ja teollisesta perinteestä, joka alkoi keskiajalla. Kellotornien tehtävänä oli tuoda työelämän vaatimaa säännöllisyyttä kutomoihin, jotka olivat alueen teollisuuden selkäranka. Kellotornit eivät olleet kirkollisia rakennuksia, vaikka niissä usein oli kirkonkelloja muistuttavia soittovälineitä.
Vuonna 1999 Unesco kirjasi 32 kellotornia Flanderin ja Vallonian alueelta maailmanperintöluetteloonsa. Unesco kuitenkin laajensi kellotornien listan myös Ranskan alueelle, ja siihen merkittiin vuonna 2005 Pohjois-Ranskasta 23 kellotornia sekä Gembloux’n kellotorni Belgiasta.
Cateau-Cambrésisin kellotorni, jota ei ole kirjattu Unescon maailmanperintölistalle
Cominesin kellotorni
Dunkerquen kaupungintalon kellotorni
Dunkerquen Pyhän Éloisin kirkon kellotorni
Douain kellotorni
Gravelinesin kellotorni
Beffroi de la Chambre de Commerce et d'Industrie de Lillen Kauppa- ja teollisuuskamarin kellotorni, jota ei ole kirjattu Unescon maailmanperintölistalle,