Elbe
| Elbe | |
|---|---|
 Kartta Elben valuma-alueesta |
|
| Alkulähde | Krkonoše |
| Laskupaikka | Pohjanmeri |
| Maat |
 Tšekki Saksa |
| Pituus | 1 165 km |
| Virtaama | 861 m³/s |
| Valuma-alue | 148 268 km² |
Elbe (saks. Elbe, tšek. Labe, sorb. Łobjo, puol. Łaba) on yksi Keski-Euroopan suurimmista joista ja tärkeä vesiväylä. Se virtaa Tšekin ja Saksan läpi ja laskee Pohjanmereen. Elbe on 1 165 kilometriä pitkä. Se oli DDR:n ja Saksan liittotasavallan rajajoki.
Elben estuaari ulottuu Hampurista Cuxhaveniin. Siinä on hiekkasärkkiä ja mutaisia matalikkoja. Pääuoma on merkitty poijuin ja pengerretty. Pääuomaa on syvennetty asteittain 1800-luvun lopun 4,5 metristä 1990-luvun 14,5 metriin. Pääuoman ruoppaus on vähentänyt virtaamaa sivu-uomissa.
Vuorovesi nousee joessa Geesthachtiin Hampuriin yläpuolelle, johon asti joki muuttaa suuntaansa vuoroveden vaiheiden mukaan. Hampurin kohdalla normaali korkeusvaihtelu on 2,4 metriä, mutta myrskyvuoksi voi saada joen tulvimaan kaupunkiin.
Sivujoet
Elben suurimmat sivujoet ovat Vltava, Saale ja Havel. Muita sivujokia ovat muun muassa Mulde, Eger/Ohře, Elster ja Iser/Jizera. Yksi pienistä sivujoista on Hampurin läpi virtaava Alster. Havelin sivujoki Spree virtaa Berliinin läpi. Myös Kielin kanavan kautta virtaa vettä Elbeen.
Kuljetusreitti
Joki kulkee muun muassa Dresdenin, Magdeburgin ja Hampurin kautta. Laivaväylä Euroopan kolmanneksi suurimpaan satamaan, Hampurin satamaan, kulkee Elbeä pitkin. Joki on yhteydessä Itämereen Elbe–Lyypekki-kanavan kautta sekä Havelin, Spreen, Spree–Oder-kanavan ja Oderin kautta kuin myös Oder–Havel-kanavaa ja Oderia pitkin. Elbe on lähes koko matkaltaan purjehduskelpoinen: rahtiliikenne on mahdollista aina Tšekin Chvaleticeen, lähelle Pardubiceä asti.
Elben vesistöalue
Elben valuma-alue on kaikkiaan 148 268 km². Noin 2/3 alueesta on Saksaa ja noin kolmannes Tšekkiä. Pieni alue kuuluu myös Puolaan ja Itävaltaan.
Elben vedenlaatu ja kalakannat
Elbe oli yksi Euroopan saastuneimmista joista toisen maailmansodan ja 1980-luvun välillä. 1800-luvulla Hampuri otti juomavettä Elbestä, ja myös viemärit johdettiin sinne. Tämä johti koleraepidemiaan vuonna 1892.
Itä-Saksan ja Tšekkoslovakian teollisuuspäästöt romahtivat talousuudistusten myötä, ja veden laatu parani huomattavasti. Edelleen joessa on paljon levää, ja kun se kuolee alajuoksulla syntyy happikatoa ja kalakuolemia Hampurin seudulla kesäaikaan.
Kemikaalien määrä vedessä on vähentynyt, mutta kaloissa on edelleen sellaisia pitoisuuksia fenoleita ja muita vierasaineita, että niiden markkinoiminen ruokakalaksi on vaikeaa. Ajoittain on puhuttu suosituksista Elben kalan syömisen rajoittamiseksi. Joen varren lämpövoimalaitokset käyttävät jokivettä lauhdutukseen, mikä johtaa paikallisiin lämpenemisiin ja huonontaa kalojen elinoloja.
2000-luvulla joesta on tavattu aiemmin Välimerelle kuuluneita lajeja: paksuhuulikeltti, rusotäplämullo ja sardiini (Sardina pilchardus).
Lähteet
- ↑ a b c d Elbe Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ a b c d Adams et al.: Environmental History of the German Elbe River-interactions among the ecological, economic, and political environments 2008. University of Wisconsin, Madison, USA. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Detailinformation DBWK1000 (Kartta Saksan vesiväylistä) 3.8.2015. Wasserstraßen- und Schifffahrtsverwaltung des Bundes. Arkistoitu 25.2.2015. Viitattu 12.6.2016. (saksaksi)
- ↑ Pre-feasibility study on navigability increase on Czech and Slovak rivers 7.2.2013. Technical University of Košice, Faculty of Manufacturing Technologies. Viitattu 12.6.2016. (englanniksi)
- ↑ The Elbe River Basin (Joen perustietoja saksalaisen tutkimuskeskuksen sivulla) Institute of Environmental Systems Research, University of Osnabrueck. Arkistoitu 8.8.2016. Viitattu 6.6.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Elbe Wikimedia Commonsissa
