Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Gini-kerroin:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimmepa merkittävän hahmon elämää, historiallista tapahtumaa tai sukellamme ajankohtaiseen aiheeseen, Gini-kerroin on aihe, joka kiehtoo ja kiehtoo kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä. Näillä sivuilla löydämme Gini-kerroin:n monia puolia ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Gini-kerroin kutsuu meidät pohtimaan, oppimaan ja kyseenalaistamaan ympäristöämme, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkitykseen akateemisella alalla. Valmistaudu siis sukeltamaan syvälle Gini-kerroin:n maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.
Maailman maat Gini-kertoimen mukaan. Data vuosilta 1990–2020.
Yli 50
30–35
45–50
Alle 30
40–45
Ei tietoa
35–40
Gini-kertoimella voidaan mitata matemaattisesti tietyn jakauman epätasaisuutta. Yleisimmin Gini-kerrointa käytetään kuvaamaan tuloerojen suuruutta. Kertoimen kehitti italialainen tilastotieteilijäCorrado Gini vuonna 1912.
Gini-kerroin on tulonjakautumisen tasa-arvoisuuden mittari. Se kuvaa tuloeroja keskitetysti. Gini-kertoimen raja-arvoja ovat 0 ja 1: täydellisen tasaisessa tulonjaossa arvo on 0, kun taas maksimaalisesti epätasaisen tulonjaon toteutuessa arvo on 1, jolloin yksi henkilö saa kaiken tulon. Toisin sanoen, mitä suurempi arvo, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-arvo voidaan esittää myös prosentteina eli lukuarvo sadalla kerrottuna, jolloin raja-arvot ovat vastaavasti 0 ja 100.
Tulonjakokuvauksissa käytetään yleisesti menetelmää, jossa tulonsaajat järjestetään tulojen suuruuden mukaan nousevaan järjestykseen ja lasketaan sitten kunkin desiilin tai kvintiilin osuudet tulojen kokonaissummasta. Vertaamalla keskenään tuotannontekijätulojen jakaumaa ja käytettävissä olevien tulojen jakaumaa saadaan käsitys tulojen uudelleenjaon vaikutuksista.
Tuloerojen kuvauksessa joudutaan ottamaan kantaa myös siihen vertaillaanko kotitalouksien vai yksittäisten henkilöiden välistä tulonjakoa. Kummassakin on puolensa. Yleensä yksilön toimeentulo määräytyy koko kotitalouden taloudesta, mutta toisaalta tilastoissa suuren kotitalouden henkilöt saavat vähemmän painoarvoa kuin esimerkiksi yhden hengen kotitalouden henkilö. Tulojen jakautuminen kotitalouden sisällä voi vaihdella, mikä tuo haastetta tutkimiseen.