Nykymaailmassa
Hyve:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Olipa kyseessä terveyteen, talouteen, ympäristöön tai kulttuuriin kohdistuva vaikutus,
Hyve on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja kansalaisten huomion. Kun siirrymme 2000-luvulle,
Hyve:n ymmärtämisen ja käsittelemisen tärkeys tulee yhä tärkeämmäksi. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan
Hyve:n eri puolia ja analysoimaan sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Monitieteisen lähestymistavan avulla se pyrkii valaisemaan asiaa, joka ei vaikuta elämäämme vain yksilötasolla, vaan jolla on laajamittaisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan.
Hyve (m.kreik. αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
Klassiset hyveet
Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat seuraavat:
Kristilliset hyveet
Kristilliset hyveet koostuvat kolmesta teologisesta hyveestä ja neljästä kardinaalihyveestä. Teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Ne on kuvattu pyhän Sofian (viisauden) tyttäriksi. Kardinaali- eli päähyveet ovat urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä (eli kohtuullisuus). Lisäksi on usein listattu muita hyveitä: kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys (hellittämättömyys), siveellinen puhtaus ja yksimielisyys. Usein hyveet visualisoidaan nuoriksi pitkäkaapuisiksi naisiksi, jotka taistelevat pahaa vastaan.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 80. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
Kirjallisuutta
- Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. (Ethika Nikomakheia, 300-luku eaa.) Kääntänyt ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-941-5.
- Comte-Sponville, André: Pieni kirja suurista hyveistä. (Petit traité des grandes vertus, 1995.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-40-6.
- Havard, Alexandre: Hyvejohtajuus. (Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence, New York, 2007.) Suomentanut Jason Lepojärvi. Helsinki: Providentia, 2009. ISBN 978-952-92-5826-0.
- Hämäläinen, Nora – Lemetti, Juhana – Niiniluoto, Ilkka (toim.): Hyve. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta, 45. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. ISSN 1458-8331. ISBN 978-951-51-0182-2.
- Kavelin Popov, Linda: Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen: 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä. (The Virtues Project Educator's Guide: Simple Ways to Create a Culture of Character, 2000.) Suomentanut Riikka Parkkonen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-450-7.
- MacIntyre, Alasdair: Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus. (After Virtue: A Study in Moral Theory, 1981/1984.) Suomentanut Niko Noponen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-896-6.
- Noponen, Niko: Hyveiden harjoittaminen: Edellytykset ja esteet. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos & politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2011. ISBN 978-952-10-7007-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla