_ _    _ _____  ___   __                       
 __      _(_) | _(_)___ / ( _ ) / /_   ___ ___  _ __ ___  
 \ \ /\ / / | |/ / | |_ \ / _ \| '_ \ / __/ _ \| '_ ` _ \ 
  \ V  V /| |   <| |___) | (_) | (_) | (_| (_) | | | | | |
   \_/\_/ |_|_|\_\_|____/ \___/ \___(_)___\___/|_| |_| |_|

Parnaíba

Tänään haluamme käsitellä aihetta Parnaíba, koska tämä on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Parnaíba on aihe, joka on ollut läsnä läpi historian, ja se on ollut analyysin ja keskustelun aiheena useilla alueilla. Tässä artikkelissa ehdotamme tutkimaan perusteellisesti Parnaíba:n eri ulottuvuuksia, jotta voimme tarjota lukijoillemme kattavan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Pyrimme tarjoamaan laajan ja täydellisen näkökulman, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin Parnaíba:n tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskunnassamme sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, mukaan lukien sen vaikutukset arkielämän eri osa-alueisiin.
Tämä artikkeli kertoo joesta. Kaupungista kertoo Parnaíba (kaupunki).
Parnaíba
Joki Piauín puolelta
Joki Piauín puolelta
Alkulähde Chapada das Mangabeiras
Laskupaikka Atlantti
Maat  Brasilia
Pituus 1 700 km

Parnaíba on joki Koillis-Brasiliassa, Piauín ja Maranhãon osavaltioiden rajalla. Sen lähteet ovat Serra da Tabatingalla mistä se virtaa koilliseen 1 700 kilometriä ennen kuin laskee Atlantin valtamereen.

Joen keski- ja yläjuoksulla on monia vesiputouksia, mutta sillä voi liikkua matalan syväyksen aluksilla mereltä Rio Canindén yhtymäkohtaan asti. Tärkeitä jokisatamia ovat Piauín suuret kaupungit Teresina, Floriano ja Parnaíba.

Joen 2 700 neliökilometrin laajuinen suistoalue on saarten, laguunien ja hiekkadyynien muodostama sokkelo, jossa kasvaa mangrovemetsiä. Siellä elää lintuja, käärmeitä, iguaaneja, apinoita ja kaimaaneja. Yli puolet suistosta kuuluu Maranhãoon, mutta matkailijat kulkevat yleensä Piauín puolelta.

Lähteet

  1. a b Parnaíba River Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.8.2016.
  2. Introducing Piauí Lonely Planet. Arkistoitu 14.9.2016. Viitattu 20.8.2016.