Carl Spitteler on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Tämä asia on monella näkökulmalla kiinnittänyt yhteiskunnan eri sektoreiden huomion alan asiantuntijoista tavallisiin sen vaikutusten ymmärtämisestä kiinnostuneisiin ihmisiin. Ajan myötä
Carl Spitteler asettuu keskeiseksi pisteeksi ajankohtaisissa keskusteluissa, mikä herättää pohdintoja ja analyyseja eri näkökulmista. Tässä artikkelissa pyritään perehtymään
Carl Spitteler:n eri puoliin, tutkimaan sen vaikutuksia ja tarjoamaan täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta.
Carl Spitteler (24. huhtikuuta 1845 – 29. joulukuuta 1924) oli sveitsiläinen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1919. Hänen teoksensa ovat pessimistisiä sankaritarinoita. Arthur Schopenhauerin filosofia vaikutti Spittelerin maailmankuvaan ja tuotantoon.
Spitteler oli nuorena kiinnostunut musiikista ja piirtämisestä ja opiskeli teologiaa. Hän työskenteli opettajana Venäjällä Pietarin suomalaisissa perheissä ja kävi Suomessa useita kertoja. Myös kotimaassaan hän toimi kotiopettajana.
Suomennetut teokset
- Turun pommitus: mukaeltu kertomus eräästä uuden ajan historian tapahtumasta, Turku: Turkuseura - Åbosamfundet 2011 ISBN 978-952-67404-1-6
- Isoäiti, kertomus, teoksessa: Lapsi maailmankirjallisuudessa, toim. I. Havu, Turku Kirjokansi 1946
Suomennettuja runoja
- Lähde
- Aadamin lepo (Adamsruh), suom.Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Porvoo: WSOY, 1930 ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita, Helsingissä: Otava, 1919 verkossa. Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa VIII. Denkwürdigkeiten.
- Isä (Der Vater), suom. Uuno Kailas, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0, Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa, suom. Uuno Kailas, Porvoo WSOY 1924 ja Juri Nummelin, Titaanien laulu: ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta, Helsinki: ntamo 2014 ISBN 978-952-215-511-5
- Kuollut Maa (Die tote Erde: legende), suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Porvoo, Helsinki WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980). – Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa I. Kosmisch und mythologisch.
- Kuollut Maa: legenda (Die tote Erde: legende), suom. Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita. – Runo kokoelmasta Balladen, 1896, osa I: Kosmisch und mythologisch.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
| 1901–1925 | |
---|
| 1926–1950 | |
---|
| 1951–1975 | |
---|
| 1976–2000 | |
---|
| 2001– | |
---|
|
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Tieteilijät | |
---|
| Taiteenala | |
---|
| Henkilöt | |
---|
| Muut | |
---|
|