_ _    _ _____  ___   __                       
 __      _(_) | _(_)___ / ( _ ) / /_   ___ ___  _ __ ___  
 \ \ /\ / / | |/ / | |_ \ / _ \| '_ \ / __/ _ \| '_ ` _ \ 
  \ V  V /| |   <| |___) | (_) | (_) | (_| (_) | | | | | |
   \_/\_/ |_|_|\_\_|____/ \___/ \___(_)___\___/|_| |_| |_|

Karja

Karja on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen merkitys ja relevanssi sekä jokapäiväisessä elämässä että ammattialalla tekevät siitä analyysin ja pohdinnan arvoisen. Kautta historian Karja on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, ja se on kehittynyt yhteiskunnan tarpeiden ja vaatimusten mukaisesti. Tässä artikkelissa tutkimme Karja:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen sekä analysoimme sen vaikutusta eri aloilla, kuten politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja teknologiassa.
Karjaeläimiä.

Karjalla tarkoitetaan lähinnä elintarviketuotantoon tarkoitettuja kotieläimiä, ennen muuta nautakarjaa, mutta myös esimerkiksi porokarja on käsitteenä yleisesti käytetty, ja karjatalouden piiriin luetaan yleensä myös esimerkiksi siat, vuohet ja lampaat. Kotieläiminä pidettävät linnut, kuten kukot, kanat, kalkkunat ja ankat ovat siipikarjaa. Leikkimielisesti metsästyksen yhteydessä saatetaan puhua esimerkiksi myös hirvikarjasta. Vielä kauempana alkuperäisestä merkityksestään on vaikkapa ”vaalikarja”.

Koirat ja kissat, samoin kuin hevoset, lasketaan tavallisesti karja-käsitteen ulkopuolelle, vaikka niitä yleisesti onkin pidetty maaseudun hyötyeläiminä.

Suomessa pienviljelijöiden karjatalous on muodostanut erittäin tärkeän maidon ja lihan, ja sitä myötä proteiinien, eläinrasvan ja laktoosin lähteen. 1960-luvulta lähtien pienviljely alkoi vähetä ja 1990-luvulle tultaessa suurin osa oli lopettanut.

Katso myös

Lähteet

  • Bläuer, Auli: Voita, villaa ja vetoeläimiä : karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Turku: Turun yliopisto, 2015. ISBN 978-951-29-5998-3.
  • Sonni on karjan tärkein eläin. Eripainos Maatilan Pellervo -lehden liitteestä Terve eläin, elokuu 2010. Helsinki: Maatilan Pellervo, 2010.